Muistan ensimmäisen pelikoneen hyvin. Se oli lähikaupan tuulikaapissa pullonpalautusautomaatin vieressä, ja isä antoi minulle markan kolikon, jonka sain pudottaa rakoon sillä aikaa, kun hän maksoi maidot ja makkarat kassalla. Kone kilisi, valot vilkkuivat ja kolikko hävisi. Siitä se alkoi.
Nyt pelataan puhelimella. Kun joku kirjoittaa hakukenttään esimerkiksi buumi kasino ja painaa enteriä, hän on yhden napautuksen päässä nettikasinoista, ja raha liikkuu pankkitunnuksilla nopeammin kuin minä aikoinaan ehdin kaivaa kolikon taskusta. En väitä, että vanha aika oli parempi. Erilainen se oli.
Kirjoitan tähän, mitä muistan vanhasta ja mitä näen nyt. Puhun rahasta ja Veikkauksen yksinoikeudesta, ja käyn läpi uuden rahapelilain ja verot. Mietin samalla, mikä netissä on oikeasti paremmin ja mikä jäi jonnekin kioskin nurkalle.
Miten pelaaminen toimi ennen nettiä?
Ennen pelattiin paikan päällä. Lottokuponki täytettiin kynällä keittiön pöydän ääressä lauantaiaamuna, raaputusarpa ostettiin kioskilta iltapäivälehden kanssa, ja jos halusi rulettia tai korttipeliä, piti pukea kauluspaita ja lähteä kaupunkiin bussilla. Jokaisella pelillä oli oma paikkansa.
Siinä oli oma rytminsä. Kioskin myyjä tunsi vakiopelaajat nimeltä ja tiesi, kuka osti joka viikko saman rivin ja kuka tuli vain palkkapäivänä, ja jos joku alkoi käydä liian usein, hän saattoi sanoa siitä jotain ohimennen kahvikupin ääressä. Kukaan ei kutsunut sitä vastuulliseksi pelaamiseksi. Se oli vain naapurin katse.
Huoltoasemillakin oli koneita. Rekkamiehet pelasivat niillä odotellessaan kahvia, ja me nuoret seisoimme vieressä katsomassa, kun joku sai kolme kirsikkaa riviin ja kolikot kolisivat metalliseen kuppiin niin, että koko kahvio kääntyi katsomaan. Sellaista ääntä ei puhelimesta kuule.
Voitot maksettiin käteisenä tiskin yli. Isommat summat hoidettiin pankin konttorissa, jossa jonotettiin numerolapun kanssa ja odotettiin, että virkailija leimasi paperit ja laski setelit kahteen kertaan ennen kuin työnsi ne lasin alta. Hidasta se oli, mutta voiton tunsi kädessä.
Mitä pankkitunnukset ja Pay N Play tekivät rahaliikenteelle?
Rahaliikenne nopeutui valtavasti. Siinä missä ennen piti kävellä pankkiin, täyttää tilisiirtolomake sinisellä kuulakärkikynällä ja odottaa pari arkipäivää, nyt pelaaja kirjautuu pankkitunnuksillaan, hyväksyy siirron puhelimessa ja rahat ovat pelitilillä ennen kuin kahvi ehtii jäähtyä. En olisi nuorena uskonut tätä todeksi.
Trustly vei asian vielä pidemmälle. Pay N Play -pikapeleissä erillistä rekisteröitymislomaketta ei täytetä ollenkaan, sillä tunnistautuminen hoituu samalla kun talletus tehdään verkkopankin kautta, ja pelaajan tiedot tulevat pankista suoraan ilman, että hänen tarvitsee naputella osoitettaan ja syntymäaikaansa pieneen ruutuun. Lomakkeiden aika on ohi.
Tämä on mielestäni netin selvin voitto. Nostot tulevat samaa reittiä takaisin omalle tilille euroina, eikä kenenkään tarvitse kantaa seteleitä kotiin takin povitaskussa tai miettiä, onko konttori vielä auki.
Nopeudella on hintansa. Kun rahan siirtäminen vie muutaman sekunnin, sitä ei ehdi katua samalla tavalla kuin silloin, kun kävely konttoriin pakkasessa antoi aikaa miettiä, oliko tämä nyt järkevää. Palaan tähän vielä myöhemmin.
Miksi Veikkaus on saanut pitää yksinoikeutensa näin pitkään?
Suomessa on totuttu yhteen toimijaan. Veikkaus Oy:llä on yksinoikeus tarjota ja markkinoida rahapelejä Manner-Suomessa 30. kesäkuuta 2027 asti, ja poliisin mukaan kaikki muiden toimijoiden rahapelipalvelut ovat sitä ennen kiellettyjä, jos ne suuntaavat tarjontansa Suomeen. Tämä on monelle vanhemmalle pelaajalle niin tuttu asia, ettei sitä tule edes ajatelleeksi.
Markkinoinnillekin on tiukat rajat. Poliisin mukaan Veikkaus saa markkinoida vain lain rajoissa, eikä se saa mainostaa kasinopelejä, nettiarpoja, eBingoa tai peliautomaattipelejä muualla kuin niille osoitetuissa pelipaikoissa ja omassa verkkopalvelussaan kirjautuneille käyttäjille. Tämä selittää, miksi televisiossa näkyy lottomainoksia mutta ei kolikkopelejä.
Valvonta on nyt Poliisihallituksen käsissä. Se katsoo, että pelitoiminta ja sen markkinointi pysyvät lain mukaisina.
Muistan ajan, jolloin yksinoikeutta ei kyseenalaistettu juuri ollenkaan. Kaikki pelasivat samaa lottoa samana iltana ja puhuivat samoista numeroista maanantaina työpaikan kahvipöydässä, eikä kukaan osannut kuvitella, että joskus voisi valita peliyhtiön samalla tavalla kuin valitsee kauppaa tai sähköyhtiötä. Netin myötä tilanne vaihtui, ja nyt laki kirii perässä.
Mitä uusi rahapelilaki tuo tullessaan?
Iso muutos on jo käynnissä. Eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain viime joulukuun puolivälissä, tasavallan presidentti hyväksyi lait tammikuun puolivälissä, ja lisenssihakemuksia on voinut jättää 1. maaliskuuta 2026 lähtien. Paperilla asia on siis päätetty.
Lisensoidun pelitoiminnan on määrä alkaa heinäkuussa. Tarkka päivä on 1. heinäkuuta 2027, ja silloin vedonlyönti, nettikasinopelit, netin kolikkopelit ja nettibingo rahapeleinä siirtyvät monilisenssijärjestelmään, jossa useampi toimija voi saada luvan toimia Suomessa laillisesti. Lotot ja muut arpajaispelit, raaputusarvat ja fyysiset peliautomaatit jäävät edelleen Veikkauksen yksinoikeudeksi. Kaupan tuulikaapin kone kuuluu jatkossakin sille.
Tuo kone ilahduttaa minua. On jotenkin lohdullista, että lapsuuden kilisevä laatikko pysyy vanhan isännän hoidossa, kun kaikki muu siirtyy kilpailun piiriin.
Valvoja vaihtuu samalla. Kun lisenssipohjainen markkina käynnistyy, valvonta siirtyy Poliisihallitukselta uudelle Lupa- ja valvontavirastolle, joka katsoo jatkossa sekä netin että kivijalan perään. Sisäministeriön mukaan valtioneuvoston asetus säätelee pelaajille maksettavia voittoja ja pyöristyssääntöjä. Samalla asetuksella säädetään peliautomaattien enimmäismäärästä ja kasinopeleistä, ja sama koskee erillisiä pelisaleja, kasinoiden sijainteja ja niiden aukioloaikoja. Sääntöjä riittää.
Laissa käytetään tuttuja nimiä. Rahapelilaki ja Veikkaus Oy ovat sanoja, jotka jokainen suomalainen pelaaja tunnistaa, ja niiden rinnalle tulee nyt lisenssi, joka on monelle vielä outo sana. Siihen tottuu.
Saako voiton jatkossa pitää kokonaan?
Verot ovat aina puhuttaneet. Verotus muuttuu 1. heinäkuuta 2027, ja uudistuksen yhteenvedon mukaan voitot peleistä, joista maksetaan Suomen arpajaisveroa, eivät ole pelaajalle veronalaista tuloa. Sama koskee voittoja peleistä, joita tarjotaan toisen ETA-valtion lain nojalla, joten ETA-maassa lisensoidun kasinon voitto jää suomalaiselle pelaajalle kokonaan. Moni tuttavani on tätä vuosien mittaan ihmetellyt.
Pelaaja ei siis maksa voitostaan veroa. Toimijan puolella asia on toinen, sillä nykyisten sääntöjen mukaan yksinoikeudella tarjottavista peleistä maksetaan arpajaisveroa 12 prosenttia tuotosta. Kioskilla kukaan ei koskaan kysynyt verosta mitään, voitto vain laskettiin tiskille.
Annan tästä yhden neuvon. Ennen kuin talletat euroakaan, katso sivun lopusta, mistä maasta sen lupa on, sillä verovapaus koskee toisen ETA-valtion lain nojalla tarjottuja pelejä eikä mitä tahansa sivustoa maailman toiselta puolelta. Tarkistus vie minuutin.
Pysyykö peli hallinnassa ilman myyjän katsetta?
Tämä huolestutti minua pitkään. Kioskilla myyjä näki, jos sama mies tuli kolmatta kertaa päivässä, mutta ruudun takana kukaan ei näe mitään, ja pelaaja voi istua sohvalla aamuyöhön painamassa samaa nappia ilman, että kukaan kysyy, onko kaikki hyvin. Uusi laki yrittää paikata juuri tätä aukkoa.
Tunnistautuminen on uudessa järjestelmässä pakollista. Suomessa asuvat pelaavat rekisteröityinä, ja jokaisen on asetettava pelitililleen päivä- ja kuukausikohtaiset siirtorajat. Rajan nostaminen tulee voimaan vasta viiveellä, mutta laskeminen toimii heti. Pidän tätä viisaana, sillä se palauttaa sen hetken harkintaa, jonka ennen sai jonottaessa konttorissa numerolappu kädessä.
Keskitetty itsesulkurekisteri on osa uudistusta. Se koskee kaikkia lisensoituja rahapelipalveluita netissä ja kivijalassa, ja yhdellä ilmoituksella voi sulkea itsensä kaikista lisensoiduista peleistä kerralla. Ennen samaan olisi pitänyt käydä jokaisessa paikassa erikseen ja selittää asiansa joka tiskillä uudestaan.
Tämä on asia, jonka netti tekee paremmin kuin vanha kioski koskaan teki.
Mitä nettiaika vei mukanaan?
Kaikki ei siirtynyt ruudulle. Kaipaan lauantai-illan tunnelmaa, kun koko perhe istui television ääressä odottamassa lottonumeroita ja isä tarkisti rivin kynä kädessä, ja kaipaan pelisalin ääniä, kauluspaitoja ja sitä, että voiton jälkeen joku tuntematon taputti olkapäälle. Ruutu ei taputa.
Netissä pelaaminen on yksinäisempää. Pelaaja istuu puhelimen kanssa kotona, eikä vieressä ole ketään, jonka kanssa nauraa huonolle tuurille tai jakaa pieni voitto kahvilan pullaan ja kahviin. Juttelu katosi.
Aikakin hämärtyi. Pelisali sulki ovensa illalla ja kioski meni kiinni, mutta netti on auki joka hetki, ja sen takia omat rajat ovat netissä tarpeen enemmän kuin ennen. Kello on nyt pelaajan oma asia.
En halua takaisin jonoihin. Muistan liian hyvin kylmät aamut konttorin ovella ja tilisiirtolomakkeet, joihin kirjoitin väärän numeron ja jouduin aloittamaan alusta, enkä vaihtaisi nykyistä pankkitunnuksilla toimivaa rahaliikennettä niihin mistään hinnasta. Muistot ovat kauniimpia kuin arki oli.
Mitä tästä jäi käteen?
Moni asia on paremmin. Rahat liikkuvat pankkitunnuksilla ja Trustlyn kautta sekunneissa, Pay N Play säästää lomakkeilta, ja ETA-maissa lisensoitujen kasinoiden voitot ovat suomalaiselle verovapaita. Uudet siirtorajat ja itsesulkurekisteri tekevät nyt sen, minkä ennen teki naapurin katse.
Tunnelma jäi kioskille. Lauantain lottoilta, pelisalin äänet ja tiskin yli ojennettu voitto eivät siirry puhelimeen, eikä mikään sovellus korvaa myyjää, joka tunsi asiakkaansa nimeltä.
Laki on menossa oikeaan suuntaan. Veikkauksen yksinoikeus netin kasinopeleihin päättyy kesäkuun lopussa 2027, ja heinäkuun alusta pelaaja voi valita lisensoitujen toimijoiden joukosta, ja valvoja vaihtuu samalla uuteen virastoon. Pidän sitä hyvänä asiana.
Oma ohjeeni on lyhyt. Pelaa luvallisella sivustolla, aseta rajat heti ensimmäisenä päivänä ja muista, että kioskin tuulikaapin kone opetti jo lapsena saman asian: kolikko häviää helpommin kuin tulee takaisin. Toivottavasti se kilisevä kone jää kaupan eteiseen vielä pitkäksi aikaa!